tärinänvaimennusta

Tärinänvaimennusta tarkoittaa toimenpiteitä ja rakenteita, joiden tarkoituksena on vähentää tärinän amplitudia sekä siihen liittyvää energiankulutusta ja vaikutuksia rakenteisiin, laitteisiin ja käyttäjään. Tärinänvaimennuksen tavoitteena on parantaa suorituskykyä, lyhentää vasteaikoja, pidentää käyttöikää sekä lisätä käyttömukavuutta ja turvallisuutta.

Välineet ja menetelmät jaetaan yleensä passiivisiin ja aktiivisiin ratkaisuihin. Passiivisessa tärinänvaimennuksessa tärinän energia hajautetaan ja häviöt sekä säätö tehdään ilman ulkoista sähköistä ohjausta. Tämä sisältää viskoelastiset ja kumimaiset vaimentimet, neste- tai ilmajouset sekä kitka- ja lamellavaimennustuotteet. Tunnettuja ratkaisuja ovat esimerkiksi vibroisolaatiolaatat, vaimennuslevyt ja mittatähtäimeen suunnatut massavaimentimet, kuten säätöinen massalevy sekä kiihtyvyys- ja jousijärjestelmät. Erityisen tärkeä on myös rakenteiden eristys ja liitosten suunnittelu tärinän siirtymisen estämiseksi.

Aktiivinen tärinänvaimennus käyttää antureita, toimilaitteita ja ohjausalgoritmeja. Tärinät tunnistetaan, ja vasteena tuotetaan vastavaikuttava voima tai liike, jolla tärinän amplitude pienenee. Aktiiviset järjestelmät voivat laajentaa vaimennusta useammille taajuuksille, mutta ne vaativat sähköenergiaa, huoltoa ja hyvälaatuista säätötekniikkaa.

Mittauskriteereinä käytetään esimerkiksi vaimennussuhdetta (zeta), resonanssitaajuutta ja dynaamista vasteaikaa. Tärinänvaimennusta suunnitellaan sekä uusissa rakenteissa että olemassa olevien järjestelmien parannuksissa, ja siihen sovelletaan sekä käytännön koe- että simulaatioarvioita.