tärinänmittaukseen

Tärinänmittaukseen on yleistermi tärinän mittaamisesta sekä sen analysoinnista koneissa ja rakenteissa kunnonvalvonnan, vianmäärityksen ja riskienhallinnan tarkoituksessa. Menetelmällä pyritään havaitsemaan poikkeamat normaalista toiminnasta sekä tukemaan ennaltaehkäisevää kunnossapitoa ja turvallisuutta, pienentäen tuotantokatkoja ja kustannuksia.

Keskeisiä mittausperiaatteita ovat erilaiset anturit ja datan tallennusjärjestelmät. Yleisimmät anturityypit ovat kiihtyvyysanturit (yleisimmin piezoelektriset tai MEMS), mutta käytössä ovat myös nopeus- ja siirtymäanturit. Mittauksissa mitataan tärinän taajuutta sekä suuria arvoja kuten kiihtyvyys (m/s² tai g), nopeus (mm/s) ja siirtymä (µm). Analyysejä tehdään sekä aikadomainissa että taajuusdomiinissa (spektri ja PSD), ja usein sovelletaan envelope- tai modulaatioanalyysiä vikojen, kuten laakerivuotojen tai löysän rakenteen, havaitsemiseksi.

Mittauksia toteutetaan valitsemalla oikeat mittauskohdat, asentamalla anturit asianmukaisesti ja varmistamalla kiinnitysten jäykkyys sekä johdotusten ja suojauksien kunto. On huomioitava toimintaolosuhteet, lämpötilan vaikutukset sekä ympäristön häiriöt. Data kerätään riittävän laajasti ja analysoidaan useista mittauspisteistä eri kuormitustilanteissa.

Sovelluksissa noudatetaan usein kansainvälisiä standardeja, kuten ISO 10816 - koneiden tärinän kuntoarviointi sekä ISO 18436 - kunnossapidon diagnostiikkatehtävät. Tärinänmittaus parantaa ennaltaehkäisevää huoltoa, vianmäärityksen nopeutta ja laitosten luotettavuutta, mutta tulkinta edellyttää kontekstin tuntemusta sekä asianmukaista kalibrointia ja mittauskäytäntöjä.