työmarkkinatarpeen

Työmarkkinatarpeen käsite kuvaa työmarkkinoiden tarpeita työvoiman määrän ja osaamisen suhteen. Se viittaa siihen, millaista työvoimaa työnantajat saisivat tarvitessaan ja mitkä taidot sekä koulutukset ovat kysyttyjä tietyllä ajanjaksolla, alueella tai toimialalla. Työmarkkinatarpeen voidaan nähdä sekä määrällisenä (tarve uusille työpaikoille, avoimet työpaikat) että laadullisena (vaaditut taidot, pätevyydet, erikoistuminen).

Tärkeimpiä ajureita ovat talouden suhdanteet, teknologinen kehitys, globalisaatio, maantieteellinen ja demografinen vaihtelu sekä koulutusjärjestelmän tarjonta. Syntyvä ikärakenne ja muuttoliike vaikuttavat myös siihen, millaista työvoimaa on tarve, sekä missä ja millä aikaväleillä. Työmarkkinatarpeen kehityksen seuranta perustuu sekä määrällisiin tilastoihin että työnantajayritysten kyselyihin sekä avoimiin työpaikkoihin liittyviin tietoihin.

Mittaaminen ja seuranta tapahtuvat usein tilastokeskuksen, työ- ja elinkeinotoimen sekä työmarkkinatilastojen avulla. Keskeisiä indikaattoreita ovat avoimet työpaikat, rekrytointivaikeudet, työttömyysasteen ja työvoiman rakenteen kehitys sekä osaamistarpeen vajaus.

Työmarkkinatarpeen ymmärtäminen ohjaa koulutuksen ja osaamisen kehittämistä sekä työvoimapolitiikkaa. Se vaikuttaa koulutusvälineiden suunnitteluun, elinikäiseen oppimiseen panostamiseen sekä alueelliseen ja sektorikohtaiseen työvoiman reagointiin. Ennakoiva tilannekuva auttaa sekä julkista että yksityistä sektoria sopeutumaan muuttuviin työmarkkinatarpeisiin.

Haasteina ovat talousvaihtelut, alueellinen ja ammatillinen epätasapaino sekä teknologian nopea muutos, jonka vaikutuksia on vaikea ennakoida. Sopeutumista edistetään koulutuksen joustavuudella, uudelleenkoulutuksella, käytännön harjoittelulla sekä vahvalla yhteistyöllä työnantajien, koulutusorganisaatioiden ja viranomaisten välillä.