työllistymiskerroin

Työllistymiskerroin, tai työmarkkinaosallisuuden mittari, on taloustieteessä ja työmarkkinatutkimuksessa käytetty indikaattori, joka kuvaa työvoiman osuutta työvoimakannasta. Se mittaa, kuinka suuri osa työikäisistä ihmisistä on joko työllistyneinä tai etsivinä työvoimana. Kerroin lasketaan jakamalla työvoimakannan koko (työlliset + työnhakijat) työikäisen väestön kokonaismäärällä. Työikäisiksi lasketaan yleensä 15–64-vuotiaat henkilöt.

Työllistymiskerroin on tärkeä mittari, koska se kuvaa työmarkkinoiden terveyttä ja talouden toimintaa. Se heijastaa sekä työllisyyden tasoa että työvoiman tarjontaa. Kerroin voi vaihdella eri maiden välillä riippuen taloudellisista olosuhteista, sosiaalisista turvajärjestelmistä ja kulttuurillisista tekijöistä. Esimerkiksi korkea työllistymiskerroin voi viitata vahvaan talouteen ja alhainen puolestaan työvoiman ulkopuolelle jäämiseen, kuten työttömyyteen tai työelämästä vetäytymiseen.

Työllistymiskerroin eroaa työllisyysasteesta siten, että työllisyysaste mittaa vain työllisten osuutta työvoimakannasta, kun taas työllistymiskerroin sisältää myös työnhakijat. Tämä tekee kertoimesta laajemman mittarin työmarkkinoiden toiminnalle. Tilastollisesti kerroin esitetään yleensä prosentteina, ja sen avulla voidaan vertailla eri maiden tai alueiden työmarkkinoiden suorituskykyä.

Kerroin on myös tärkeä politiikan suunnittelussa, sillä se auttaa arvioimaan työmarkkinapolitiikan vaikutuksia ja ohjaamaan resursseja työvoiman aktivoimiseen. Se voi myös paljastaa epäkohtia, kuten pitkäaikaistyöttömyyttä tai työelämän ulkopuolelle jäämistä, mikä ohjaa sosiaalipolitiikan kehittämistä.