typpiemäksestä

Typpiemäksestä on käsite, jota käytetään kuvaamaan typpipitoisten mineraalien louhintaa ja erottelua. Tällainen termi viittaa usein luonnonvaroihin, joista typpilähtöiset yhdisteet kuten nitratit voidaan erottaa ja jalostaa teollisiin käyttötarkoituksiin. On kuitenkin hyvä huomata, ettei maailmassa ole yhtä vakiintunutta "typpiemäksen" mineraalia; typpi esiintyy luonnossa pääosin nitro- ja ammoniumyhdisteinä sekä orgaanisina aineina.

Historiallisesti merkittävimmät typpirikkaat varannot olivat nitrateilla, erityisesti natrium-nitraatilla (NaNO3) ja siihen liittyvillä nitratteilla, jotka muodostuivat typpipitoisiin mineraalivarantoihin kuivilla alueilla. Näitä natriumnitrotehtaita harjoitettiin laajalti Pohjois-Chilessä ja Perussa 1800- ja 1900-lukujen aikana; niitä käytettiin sekä lannoitteina että kali- ja teollisuustuotteiden raaka-aineina. Nitraattikaupan merkitys hävisi suurimmaksi osaksi, kun 1900-luvulla kehitettiin vapaasta ilmasta peräisin olevan typen ammoniakin teollinen valmistus (Haber-Bosch -prosessi), mikä lisäsi typen tuottamisen riippumattomuutta alkuainevarojen louhinnasta.

Louhinta ja käsittely nitratti- ja muut typpirikkaat yhdisteet tapahtuvat pääasiassa avopitoisina kaivostoiminä, joissa mineraalit rikotaan, liuotetaan ja puhdistetaan. Valmistetuista yhdisteistä tuotetaan sekä lannoitteita että teollisuuskemikaaleja sekä joskus räjähde- ja teknisiä aineita.

Ympäristö- ja taloudelliset vaikutukset liittyvät typpivarojen louhintaan ja jalostukseen: ne voivat vaikuttaa vesistöihin ja pohjaveden laatuun sekä muovata alueen taloutta riippuvuudessaan typpituotteiden markkinoista. Typpiin liittyvä kaivostoiminta onkin historiallisesti ollut sekä taloudellisesti keskeinen että ympäristön kannalta herkkä kysymys.

Lisäluettavaa: nitraatit, saltpetre, Haber-Bosch -prosessi, ammoniumnitraatti.