tuulivoimaloille

Tuulivoimalat ovat laitteita, jotka muuntavat tuulen kineettisen energian sähköksi. Ne voivat sijaita sekä maalla (onshore) että merellä (offshore) ja muodostavat usein suuria tuulipuistoja, joiden tuotanto syöttää sähköverkkoon. Tuulivoimaloille käytetty termi viittaa yleisesti näihin laitteisiin sekä niihin liittyviin hankkeisiin.

Toimintaperiaate perustuu roottoriin, jossa ovat lavat. Kun tuuli liikuttaa roottoria, sen pyörimisliike kohdistuu generaattoriin, joka muuntaa mekaanisen energian sähköksi. Useimmissa malleissa generaattori on kytketty vaihteistoon ja sijoitettu tornin pohjalle tai sen yhteyteen; osa malleista käyttää suoraa ajamista (direct-drive) ilman perinteistä vaihteistoa. Lavan kulmaa säädetään pitch-ohjauksella sekä navan suunnasta huolehditaan yaw-järjestelmällä eli pyritään kohdentamaan laite tuulen suuntaan. Sähköenergia siirretään vaihtosähkönä korkeajännitteeseen ja siitä edelleen sähköverkkoon muuntajien avulla.

Koko ja tyypit vaihtelevat. Onshore-tuulivoimalat ovat tyypillisesti pienempiä ja vähemmän näkyviä kuin offshore-kohteet. Perinteiset onshore-mallit tuottavat muutaman megawatin tehoa, offshore-laitteet voivat olla huomattavasti suurempia, jopa useita kymmeniä megawatteja. Tornit kohoavat useista kymmensistä metreistä yli sataan metriin ja roottorin halkaisijat ovat yleensä satoja metrejä.

Haittoja ja vaikutuksia arvioidaan ympäristövaikutusten perusteella. Tuulivoima voi vaikuttaa linnustoon, meluun ja maisemaan, ja se tarvitsee hyvän maastokäytön sekä yhteydet sähköverkkoon. Sähköverkkoon liittyvä kapasiteetin tarve sekä alueellinen suunnittelu ovat keskeisiä osa-alueita.

Suomessa tuulivoima on kasvava osa energiajärjestelmää, ja sen kehittämiseen vaikuttavat sekä kansallinen että EU:n ilmastotavoitteet. Hankkeet arvioidaan ympäristövaikutusten, maankäytön sekä sijoitus- ja lupaprosessien kautta, ja ne pyritään toteuttamaan kestävällä tavalla.