tutkimusotteisiin

Tutkimusotteet viittaavat yliopistollisessa ja tieteellisessä kontekstissa laajaan suuntautumiseen, jonka tutkija valitsee tutkimuksensa kehykseksi. Ote määrittää, miten todellisuutta, tiedon luonnetta ja tiedon hankkimista lähestytään (ontologia ja epistemologia), sekä miten tutkimuskysymykset, aineiston keruu ja analyysi järjestetään. Tutkimusotteet ovat suunnitelmallisia ja ohjaavat sekä tutkimuksen kysymysten muotoilun että tulosten tulkinnan.

Tyypillisiä tutkimusotteita ovat positivistinen tai kvantitatiivinen ote, joka korostaa mittaamista, testattavuutta ja objektiivisuutta; tulkinnallinen tai kvalitatiivinen ote, joka painottaa merkityksiä, kontekstia ja subjektiivista kokemusta; sekä kriittinen ote, joka kiinnittää huomiota valtasuhteisiin, ideologiaan ja muutosmahdollisuuksiin. Lisäksi pragmatismin ja sekoitettujen menetelmien ohteet yhdistävät erilaisia lähestymistapoja tutkimuksen käytännön tarpeiden mukaan. Tutkimusotteita voidaan pitää myös jäsenneltyinä valintoina, jotka määrittävät, millaiset teoriat, aineistolähteet ja analyysimenetelmät sopivat parhaiten kysymyksen vastaamiseen.

Ote vaikuttaa merkittävästi tutkimusprosessiin ja luotettavuuteen. Se ohjaa tutkimussuunnitelman laatimista, valittavia aineistoja, eettisiä näkökulmia sekä raportoinnin tapaa. Oten valinnasta riippuu myös tutkimuksen yleinen tulkittavuus sekä sen sovellettavuus käytäntöön tai teoreettiseen keskusteluun. Tutkimusotteiden ymmärtäminen helpottaa vertailua eri tutkimusten välillä ja edistää läpinäkyvää tieteellistä keskustelua.

Lisäksi tutkimusotteet voivat vaihdella alasta riippuen; sosiaali-, humanistiset ja luonnontieteelliset alat painottavat erilaisia oletuksia todellisuudesta ja tiedon hankkimisesta. Tutkimusotteet ovat usein osa suurempaa tutkimussuunnitelmaa ja harkinnanvaraista vuoropuhelua teorian, käytännön ja eettisten rajoitteiden kanssa. See also: tutkimusmenetelmät, tutkimussuunnitelma, epistemologia, ontologia.