tutkimusfilosofian

Tutkimusfilosofia on tieteenfilosofian osa-alue, joka tutkii tutkimuksen perustaa, menetelmiä ja vaikutuksia. Se käsittelee sitä, mitä voidaan pitää tiedon luotettavana, miten tieto oikeutetaan ja mitä tutkimuksilta ylipäätään odotetaan. Tutkimusfilosofia sijoittuu laajemmin filosofian ja tieteenteon välimaastoon, ja se analysoi sekä yksittäisten tutkimusten että tutkimusperinteiden perusoletuksia.

Keskeisiä teemoja ovat ontologia (millainen todellisuus tutkimuksessa viitataan), epistemologia (miten tieto syntyy, mitä voidaan pitää totena ja millä perustein), sekä axiology/etiikka (arvot, eettiset kysymykset, oikeudenmukaisuus). Lisäksi pohditaan tutkimusmetodeja ja -suunnittelua: miten tutkimus on suunniteltu, miten dataa kerätään ja analysoidaan, ja miten tuloksia arvioidaan. Tutkimusfilosofian perinteisiin kuuluu useita suuntauksia, kuten positivistinen lähestymistapa, interpretivismi, konstruktivismi, realismi ja pragmatismi sekä niiden väliset syntetisaatiot. Näiden suuntausten erot heijastuvat siihen, miten tutkimusta suunnitellaan ja miten tuloksia tulkitaan sekä miten luotettavuutta ja siirrettävyyttä arvioidaan.

Käytännön näkökulma on keskeinen: tutkimusfilosofia ohjaa tutkijan valintoja kuten tutkimusasetelma, aineiston keruu ja analyysimetodit sekä sitä, miten tulokset todistetaan ja raportoidaan. Se korostaa myös tutkijan roolia, tiedostettuja ennakkoluuloja ja eettisiä kysymyksiä sekä tutkimuksen eheyden ja läpinävyden merkitystä.

Suomessa tutkimusfilosofia näkyy usein osana tutkimusmenetelmiä sekä etiikan ja laadunvarmistuksen keskusteluissa, ja sitä opiskellaan yleisesti korkeakoulutuksessa sekä tutkijan koulutusohjelmissa.