turvaamiset

Turvaamiset ovat velan takaisinmaksun varmistamiseksi käytettyjä vakuuksia ja oikeuksia, joita velkasopimuksiin liitetään. Niiden tavoitteena on parantaa velkojan mahdollisuutta periä saatava, jos velallinen ei suoriudu maksuistaan. Turvaamiset voivat koskea sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä, ja niitä käytetään sekä yksityis- että yritysluotoissa.

Tyypillisiä turvaamisia ovat kiinnitys, pantti ja takaus. Kiinnitys kohdistuu velan vakuudeksi annettuun omaisuuteen, kuten kiinteistöön tai irtaimeen, ja se merkitään rekisteriin; velallinen ei voi vapaasti luovuttaa vakuutta ilman velan suoritusta, ja luottolaitos voi realisoida vakuuden saatavan kattamiseksi. Pantti on vakuus, jossa vakuudeksi annettava omaisuus voi olla velkojan hallussa tai velan määrää vastaan pidetään vakuutena; pantti realisoidaan velan ehtojen mukaisesti. Takaus puolestaan on kolmannen osapuolen sitoumus vastata velasta, jos velallinen ei pysty maksamaan; takaaja kantaa vastuun velan suorittamisesta, mutta omistusoikeutta vakuudelle ei siirry automaattisesti.

Käytännössä turvaamisia säätelee Suomen sopimus- ja vakuuslainsäädäntö. Kiinnitykset ja joissain tapauksissa pantit voivat vaatia rekisteröintiä rekisteriin, ja vakuudet realisoidaan velan laiminlyönnin jälkeen lainomaisesti. Turvaamisten valinnassa huomioidaan sekä velan määrä ja luonne että velallisen maksukyky ja omaisuuden arvo. Turvaamiset ovat keskeinen osa luotonantopäätöksiä ja riskienhallintaa sekä yksityisessä että yritysrahoituksessa.