tuoteturvallisuusnormit

Tuoteturvallisuusnormit ovat standardeja ja vaatimuksia, joiden tarkoituksena on tunnistaa ja hallita tuotteisiin liittyviä turvallisuusriskejä. Ne kattavat suunnittelun, valmistuksen sekä markkinoille pääsyn periaatteet ja tarjoavat yhteisiä menettelytapoja riskien minimoimiseksi. Normit voivat olla vapaaehtoisia tai viranomaismääräyksiä, ja ne koskevat sekä kuluttaja- että erikoistuotteita.

EU:n tasolla tuoteturvallisuusperiaatteet rakentuvat Yleisestä tuotesuojeludirektiivistä sekä useista erityisdirektiiveistä. Harmonisoidut standardit (esim. EN-, IEC- ja ISO-standardeja) antavat konformiteetin oletuksen kyseisille vaatimuksille. CE-merkintä osoittaa, että tuote täyttää sovellettavat direktiivit. Vastuu tuotteesta kuuluu valmistajalle, joka laatii teknisen tiedoston ja konformiteetinilmoituksen; tuojan on varmistettava tuotteen maahantuonnin lainmukaisuus, ja jakelijalla on tiedonkäsittelyyn sekä mahdollisiin reklamaatioihin liittyviä velvoitteita.

Esimerkkejä tuoteturvallisuusstandardeista ovat EN 60335 (kodinkoneet) sekä EN 71 (lelut) ja erilaiset EMC- sekä sähköturvallisuutta koskevat standardit. Kansainvälisiä standardeja, kuten ISO- ja IEC-standardeja, käytetään laajasti eri toimialoilla. Standardit voivat olla sekä toimialakohtaisia että yleisiä, ja niiden noudattaminen ei aina yksin riitä, jos tuotteen käyttötavat poikkeavat sovellettavista ohjeista tai markkinoilla havaitaan lisäriskejä.

Conformiteetin varmistaminen yleensä sisältää riskinarvioinnin, testaukset, teknisen tiedoston laatimisen sekä konformiteettia koskevan ilmoituksen. Harmonisoitujen standardien noudattaminen helpottaa markkinoille pääsyä ja antaa oikeudellista suojaa, mutta standardit eivät poista kaikkia riskejä; jatkuva valvonta ja mahdolliset palautukset voivat olla tarpeen turvallisuuden varmistamiseksi.