tuomitsemisen

Tuomitsemisen on termi, jonka avulla viitataan ihmisten tai heidän tekojensa arvosteluun ja mahdollisesti tuomitsemiseen, usein moraalisen ulottuvuuden valossa. Sana juontuu verbistä tuomita ja siitä muodostuvasta substantiivinnimisestä, ja sen genetiivissä käyttö ilmenee esimerkiksi ilmauksissa kuten "tuomitsemisen vaikutukset." Tuomitsemisen käsite kattaa sekä neutraalin arvioinnin että kielteisen, moraalisen kritiikin.

Kielitoimiston ja kieliopin näkökulmasta tuomitsemisen on yleiskielessä erottuva ilmaus, joka kuvaa toimintaa tehdä arviota toisten teoista tai näkemyksistä ja mahdollisesti asettaa niille rangaistuksen tai paheksunnan leiman. Toisaalta se voi esiintyä myös laajemmassa merkityksessä, jossa tarkoitetaan yleisempää taipumusta arvottaa muita.

Sosiaalisessa ja psykologisessa kontekstissa tuomitseminen nähdään usein ilmiönä, joka syntyy moraalisista tunteista, nopeista johtopäätöksistä ja ryhmädynamiikasta. Se voi auttaa normien ylläpidossa ja sosiaalisten suhteiden säätelyssä, mutta liiallinen tuomitseminen saattaa lisätä empatian puutetta, stigmatointia ja estää avointa vuorovaikutusta sekä vaikeuttaa rakentavaa keskustelua.

Eettisessä ja filosofisessa keskustelussa tuomitsemisen rajoja pohditaan muun muassa suhteessa moraaliseen relativismiin, puolueettomuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Lainsäädännöllisesti keskustelu keskittyy usein arvioinnin ja oikeudellisen päätöksen erottamiseen: oikeudellinen tuomio tiedostaa lopullisen ratkaisun, kun tuomitsemisen käsite viittaa siihen toiminnan tai asenteen ilmenemiseen eikä yksittäiseen tuomioon. See also: tuomitseminen, arvostelu, moraalinen kritiikki.