tulostustekniikasta

Tulostustekniikasta tarkoitetaan menetelmiä, joilla kuvat ja teksti siirretään materiaaleihin kuten paperiin, kartonkiin, muoviin tai kankaalle. Tekniikat kattavat sekä taide- ja käsityömenetelmät että kaupallisen painamisen prosessit. Tulostuksessa voidaan erottaa perinteiset painatusmenetelmät sekä digitaaliset ja uudemmat tulostusmenetelmät, joissa kuvaa tai tekstiä tuotetaan, siirretään ja kiinnitetään erilaisille alustoille.

Historia ulottuu kirjapainon kehitykseen 1400-luvulla, mikä mahdollisti tekstin massatuotannon. 1700–1900-luvuilla syntyivät keskeiset tekniikat: reliefpainatus (esim. kirjallinen leipä), litografia (planografinen tekniikka), intaglio/gravure ja serigrafia. Offsetpainatus yleistyi 1900-luvulla kaupallisessa painamisessa, jolloin kuva siirretään levyltä kumilätkälle ja edelleen painopinnalle.

Nykyisin tulostustekniikan pääluokkia ovat relief-, litografia/planografia-, intaglio- ja serigrafia sekä digitaalinen tulostus. Relief-painatus perustuu kohoavaan kuva-alueeseen ja on ollut tärkeä menettely kirjapainossa. Litografia ja planografia perustuvat veden ja öljyn vuorovaikutukseen. Intaglio-tekniikoissa kuva on upotettu metallilevylle, usein upotettu syviin uurteisiin. Serigrafia hyödyntää seulaverkkoa musteen siirtämiseen. Digitaalinen tulostus, kuten inkjet ja laser, mahdollistaa nopean tuotannon pienissä erissä ilman valmistusvaiheita. 3D-tulostus edustaa nykyaikaista suuntausta, jossa kolmiulotteisia kappaleita valmistetaan kerroksittain.

Tulostustekniikan valinnalla on vaikutusta lopputuotteen laatuun, kustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin.