tullilainsäädännössä

Tullilainsäädäntö viittaa joukkoon lakeja, asetuksia ja sääntöjä, jotka koskevat tavaroiden maahantuontia ja maastavientiä. Se määrittelee tullit, verot ja muut maksut, jotka peritään tavaroista niiden ylittäessä valtion rajat. Lainsäädäntöön sisältyvät myös määräykset tavaroiden luokittelusta, arvostamisesta ja alkuperämaan määrittämisestä, jotka kaikki vaikuttavat sovellettaviin tulleihin ja muihin sääntöihin.

Tullilainsäädännön tarkoituksena on usein suojella kotimaista teollisuutta, kerätä tuloja valtiolle ja valvoa tavaroiden liikkumista turvallisuus- ja terveydellisistä syistä. Se auttaa myös estämään laitonta kauppaa, kuten salakuljetusta ja tavaroiden väärentämistä. Lainsäädäntöön voi kuulua myös vientirajoituksia tietyille tuotteille tai kauppasopimusten mukaisten etuuskohteluun liittyviä säännöksiä.

Jokaisella maalla on oma tullilainsäädäntönsä, mutta monet maat noudattavat kansainvälisiä sopimuksia ja standardeja, kuten Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksia ja Maailman tullijärjestön (WCO) yleissopimuksia, helpottaakseen rajat ylittävää kauppaa. Tulli-ilmoitusten tekeminen, vaadittujen asiakirjojen toimittaminen ja tullien maksaminen ovat keskeisiä vaiheita lainsäädännön noudattamisessa. Tulliviranomaiset valvovat lainsäädännön noudattamista ja voivat määrätä seuraamuksia sen rikkomisesta.