tulivuoriketjuja

Tulivuoriketjuja ovat geologiassa lineaarisia tai pitkänomaisia sarjoja tulivuoria, jotka sijaitsevat suurelta osin samankaltaisella linjalla. Ketjut syntyvät pääasiassa kahdella tavalla: subduktioalueiden tulivuoriketjuina ja kuumapisteiden muodostamina ketjuina.

Subduktioalueiden tulivuoriketjut kehittyvät, kun merialueen tai mantereiden laatat sukeltavat toistensa alle. Subduktiolauseessa magma kohoaa olemassa olevan manteliin olleesta kuorikerroksesta, jolloin syntyy magmaa ja vulkanismia merenalaisilla tai mantereisillä alueilla. Tämä magma on usein andesittistä tai rhyoliittistä ja rakentaa ketjuksi kaskadoita, kuten stratovulkoaneja. Ketju seuraa usein vedenpinnan alapuolella olevaa nousulinjaa, joka on linjassa rantaviivan tai Trenchantin kanssa, ja jahtaa ajan kuluessa laattojen liikkeen suuntaa ja nopeutta.

Kuumapisteiden alaiset ketjut muodostuvat, kun laatan liikkuessa yli staattisen manttelin plumeen korkea magmaattimainen lähde nousee kohti pintaa. Tämä johtaa ketjuihin, joissa nuoremmat tulivuoret ovat tyypillisesti aktiivisia ja nuoremmat muodostuvat suhteellisen lyhyessä ajassa. Aikojen kuluessa laattojen liike kuljettaa ketjua, jolloin vanhat tulivuoret jäävät mereen tai jäykistyvät, ja tilalle muodostuu uusia vulkanismia.

Esimerkkejä tulivuoriketjuista ovat Andien tulivuoriketju Etelä-Amerikassa, Aleuttien ketju Pohjois-Amerikassa sekä Havaijin ketju, joka kuuluu kuumapisteen liikuttaman ketjun klassiseen tyyppiin. Ketjujen tutkiminen auttaa ymmärtämään plate tectonicsin mekaniikkaa ja vulkanismin kehitystä.