tukikustannuksia

Tukikustannukset (tukien kustannukset) ovat kustannuksia, joita julkinen sektori kantaa tukeakseen yksilöitä, yrityksiä tai toimialoja. Ne voivat muodostua suorista tuista maksetuista määristä sekä epäsuorista tukimuodoista, kuten verokannustimista, hintatukikustannuksista, takauksista ja hallinnollisista menoista, jotka liittyvät tuen myöntämiseen. Tukikustannukset voivat kohdistua esimerkiksi maatalouteen, energiaan, asumiseen, tutkimukseen ja kehitykseen sekä työllistämiseen.

Tyypiltään tukikustannukset voidaan jakaa suoriin tukipäätöksin toteutuviin maksuviin sekä epäsuoriin tukimuotoihin, kuten verovähennyksiin tai valtiontakausten kautta syntyviin kustannuksiin. Hallinnolliset kustannukset, kuten ohjelmien suunnittelu, hallinto, seuranta ja valvonta, muodostavat usein osan tukikustannuksista. Esimerkkejä ovat maataloustuet, energiatukiaiset, asuntotuet sekä tutkimus- ja kehitystuet, mutta myös työmarkkina- ja koheesio-ohjelmien kustannukset kuuluvat tähän piiriin.

Mitoitus ja budjetointi tukikustannuksissa tarkoittavat, että ne huomioidaan julkisessa taloudessa menoina sekä valtion että kuntien tasolla. Tuen vaikuttavuus arvioidaan usein kustannus-hyötyanalyysillä, ja kustannuksia seurataan sekä oikea-aikaisesti että läpinäkyvästi. Lisäksi tukien mahdolliset keinotekoiset kannustimet voivat muuttaa markkinoiden toimintaa, aiheuttaa kilpailuhäiriöitä tai heijastua kuluttajahintoihin.

Hallinto ja valvonta ovat olennaisia tukikustannusten läpinäkyvyyden ja oikeudenmukaisuuden kannalta. EU:n valtiontukisäännökset rajoittavat ja ohjaavat julkisten tukien myöntämistä, ja kansallisella tasolla vastuussa ovat muun muassa ministeriöt sekä tilintarkastus- ja valvontaviranomaiset.