tukikudoksen

Tukikudos on kudosryhmä, joka muodostaa elimistössä tuen, liittäviä rakenteita sekä tilojen täyttöä ja eristystä. Tukikudokset syntyvät pääasiassa mesodermistä. Solujen ympärillä oleva soluväliaines eli ECM koostuu kollageenista, elastisista kuiduista sekä proteoglykaaneista ja glykoproteiineista. ECM:n koostumus ja rakenne määrittelevät kudoksen lujuuden, joustavuuden ja solujen toimintakentän.

Tukikudostyyppejä ovat yleisesti löyhä sidekudos, tiivis sidekudos, rasvakudos, rustokudos, luukudos ja verikudos. Löyhä sidekudos sisältää runsaasti soluväliainetta ja verisuonia; se toimii tilana soluille ja yhteyttä kantavana ympäristönä. Tiivis sidekudos koostuu tiheästä kollageenikuitujen verkostosta ja antaa vahvan tuen. Rasvakudos varastoi energiaa ja eristää. Rustokudos tarjoaa joustavan, pehmeän tuen nivelpinnnoille; sillä on useita alatyyppejä, kuten hyaliini- ja elastisia rustoja sekä fibrocartilagoa. Luukudos on mineralisoitunutta tukikudosta, joka muodostaa luuston ja toimii mekaanisena tuena sekä hematopoieesisen järjestelmän tukena luuytimessä. Verikudos on erityistä tukikudosta, jossa verisolut ovat plasmassa kuljettamassa verta ja osallistumassa immuunipuolustukseen sekä hyytymisreaktioihin.

Rooli ja toiminta: Tukikudokset yhdistävät ja tukevat elimiä, täyttävät kudosten välisiä tiloja sekä varastoivat energiaa ja solujen välisiä viestejä ECM:n kautta. Ne vaikuttavat kasvuun, paranemiseen ja immuunivaihteluihin ympäristön signaalien avulla.

Kehitys ja kliininen merkitys: Tukikudokset ovat suurimmaksi osaksi mesodermistä peräisin; osa soluista liittyy neural crest -lähteisiin. Poikkeamat ECM:n rakenteessa voivat ilmetä sidekudos- ja kollageenitauteina, kuten Ehlers-Danlos -oireyhtymä sekä Marfanin oireyhtymä. Ikääntyminen muuttaa ECM:n koostumusta ja heikentää kudosten lujuutta sekä paranemiskykyä.