tuhoutumisesta

tuhoutuminen tarkoittaa kokonaisuuden tai rakenteen, oli se fyysinen, yhteiskunnallinen tai ajallinen, häviämistä tai vanhentumista, jonka seurauksena se ei enää toimi tai olemassa oleva rakenne romahtaa. Sana johdetaan suomalaisesta verbistä ”tuhoutua”, ja se käyttää laajempaa merkitystä kuin pelkkää fyysistä murtumista.

Fyysinen tuhoutuminen voi tapahtua rakennuksissa, infrastruktuureissa ja luonnontekommeissa, kun esimerkiksi maanjäristys, tulva tai voimistuminen aiheuttaa rakenteellisia vaurioita, joiden korjaus on taloudellisesti mahdoton tai teknisesti haastavaa. Tieteen ja teknologian saralla on tähän lisäsi on koneiden kuluminen ja hajoaminen, kuten nauttua ja kulutuminen, jotka johtuvat kemiallisesta kulumisesta tai mekaanisesta rasituksesta.

Yhteiskunnallisessa mielessä tuhoutuminen viittaa usein perinteen, hyvän perinteen tai kulttuuriperinnön menettämiseen, jolloin osa yhteisön identiteetistä katoaa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi, kun sukupolvien välillä ei ole tuloa kansalliseen historiaan tai kun taiteelliset ja kulttuuriset kuvalehti-ostokset vaikuttavat kulttuurin sopeutumiseen.

Tuhoutumisen tapahtumien ehkäisy perustuu ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, riskien arviointiin ja varautumiseen. Rakennusten vahvistamista, sääntelyn sen tiukentamista, sekä yhteiskunnallisessa kontekstissa perinteen ja arvontekijöiden dokumentointia ja siirtoa voidaan värittää tehokkaiksi toimista.

Tuhoutuminen on monitasoinen ilmiö, joka kattaa sekä fyysisen ja teknisen romahduksen että kulttuurisen ja yhteisöllisen kehityksen menetykset, ja sen ymmärtäminen on tärkeää sekä taloudellisessa suunnittelussa että kulttuurin säilyttämisessä.