triangulaatioon

Triangulaatio on mittaus-, kartoitus- ja geometrian menetelmä, jossa paikan koordinaatit tai etäisyydet määritetään rakentamalla verkko kolmioista. Perusidea on trigonomian käyttö: kun kolmiossa tiedetään ainakin yksi sivu ja riittävästi kulmia, voidaan uuden pisteen sijainti ratkaista. Usein käytetään ennalta mitattua, tarkasti määritettyä perusviivaa (baseline), jonka päätepisteet tunnetaan ja jonka pituus on hyvä määrittää.

Geodeettisessa triangulaatiossa muodostetaan laaja verkosto pisteitä kartoitusta varten. Kulmia mitataan teodoliteilla tai muilla tarkkoilla kulmamittalaitteilla, ja tuloksista lasketaan kunkin pisteen koordinaatit. Mittaustulokset sovitetaan usein tilastisesti (least squares -menetelmällä), jotta verkon kokonaisvirheet minimoidaan.

Triangulaatiosta voidaan puhua myös yleisemmin geometrisena käsitteenä computational geometryssa: polygonin triangulaatio jakaa monikulmion kolmioihin, jolloin eri algoritmit, kuten Delaunay-triangulaatio, tuottavat hyödyllisiä ominaisuuksia grafiikassa, reitityksessä ja mallinnuksessa. Tällainen triangulaatio helpottaa laskentaa ja visuaalista esittämistä.

Nykyisin triangulaatiota käytetään vähemmän suurten kartoitusten päivittäisessä työssä satelliittipaikannuksen ja muiden mittausmenetelmien yleistyessä, mutta se muodostaa edelleen perustavanlaatuisen teoreettisen ja käytännöllisen kehyksen kartoituksen, geometriapeneten ja 3D-mallintamisen taustalle. Eri muodoissaan triangulaatio tarjoaa yleishyödyllisen tavan hallita ja analysoida kaksi- ja kolmiulotteisia rakenteita.