transkriptiofaktoreihin

Transkriptiofaktorit ovat DNA-säätelyproteiineja, jotka ohjaavat geenien ilmentymistä. Ne sitoutuvat spesifisiin DNA-sekvensseihin, usein promotoreihin tai enhansereihin, ja voivat toimia aktivaattoreina tai repressoreina.

Sitoutuneina ne rekrytoivat RNA-polymeraasin II:ta sekä koaktiivaatio- ja ko-repressioproteiineja sekä kromatiinin uudelleenmuokkaus- tai mediatorikompleksin osia, mikä muuttaa kromatiinin tilaa ja käynnistää tai estää transkriptiossa aloittamisen.

Transkriptiofaktoreilla on usein useita DNA-sidontaa varten tarkoitettuja motiiveja, ja ne voivat muodostaa dimerisaatio- tai monomeerikomplekseja. Tunnistusmotifit kuuluvat useisiin perheisiin, kuten zinc finger, homeodomain, leucine zipper (bZIP), helix-turn-helix, helix-loop-helix sekä forkhead- ja nuclear receptor -perheisiin.

Toiminta on usein kombinaationäköistä ja riippuu solun signaaleista; se on säädelty myös posttranslatsioalisesti esimerkiksi fosforylaation ja acetylaation kautta sekä proteiinien vuorovaikutuksilla. Tämä kombinaattinen ohjaus mahdollistaa täsmälliset ilmentymispaikat ja tilat sekä solutyypittaisen erilaistumisen.

Esimerkkejä transkriptiofaktoreista ovat p53, NF-kB, SP1, CREB, MYC ja GATA-perheen tekijät. Virheet TF-toiminnassa voivat johtaa sairauksiin, kuten syöpään, kehityshäiriöihin tai metabolisiin ongelmiin.