transcendentaaliset

Transcendentaaliset viittaavat filosofiassa ja tieteenfilosofiassa asioihin, jotka ovat itsestäänselviä tai perustavanlaatuisia, mutta jotka eivät voi olla todistettavissa kokonaan empiiristen todisteiden tai loogisen deduktion avulla. Termi juontaa juurensa Immanuel Kantin filosofiasta, jossa hän erotti tunnetun todellisuuden *a priori* ja *a posteriori* tiedon välillä. *A priori* tieto on sellainen, joka on itsenäinen kokemuksesta ja perustuu puhtaaseen järkeen tai loogisiin periaatteisiin, kuten matematiikan lainalaisuudet tai logiikan säännöt. Näitä voidaan pitää transcendenttisina, koska ne ylittävät yksittäiset kokemukselliset tilanteet ja antavat perustan muulle tiedolle.

Kant erotti lisäksi *a priori* tiedon kahteen muotoon: puhtaaseen järkeen (*Verstand*) ja puhtaaseen järkeilyyn (*Vernunft*). Puhtaan järjen käsitteet, kuten aika ja avaruus, ovat transcendenttisia, sillä ne ovat ehdottoman välttämättömiä kokemuksen mahdollistamiseksi, vaikka ne eivät ole itsessään havaittavissa. Kantin näkemyksen mukaan näiden käsitteiden ylittävän kokemuksen rajat tekee niistä transcendentteja, koska ne eivät voi olla kokonaan todistettavissa empiirisesti.

Termiä käytetään myös tieteenfilosofiassa kuvaamaan käsitteitä tai teorioita, jotka ovat niin perusluonteisia, että niiden todentaminen edellyttää perustavanlaatuisia oletuksia. Esimerkiksi fysiikan peruslait, kuten energian säilymislaki, voivat olla transcendentteja, koska niiden todentaminen perustuu kokemukseen, mutta niiden perustelu edellyttää loogisia ja metafyysisiä oletuksia. Transcendenttisuuden käsite on tärkeä myös tieteenfilosofiassa, kun pohditaan tiedon rajoja ja sen suhdetta todellisuuteen.