torjuntavastauksen

Torjuntavastus tarkoittaa kasvien tai muun eliökunnan kykyä torjua patogeenejä, tuholaisia ja muita haitallisia stressitekijöitä. Käsite on keskeinen kasvi- ja viljelykasvien tutkimuksessa, jossa pyritään ymmärtämään ja vahvistamaan luonnollisia puolustusmekanismeja sekä kehittämään käytännön torjuntamenetelmiä.

Torjuntavastus jakautuu kolmeen pääpiirteeseen: konstitutiivisiin, inducioituihin ja systeemisiin vasteisiin. Konstitutiiviset puolustuskeinot ovat pysyviä rakenteellisia ja kemiallisia ominaisuuksia, kuten lehtien pintapitoisuus, cuticle ja soluseinän vahvistumat. Induoidut vasteet aktivoituvat patogeenin löytymisen jälkeen ja voivat sisältää signaalireittejä, kuten salisylaatti-, jasmonaatti- ja etyleenipohjaisia polkuja, sekä seuraavia toimenpiteitä kuten reaktiivisten hapen lajien tuotantoa, callose-sidosten muodostumista plasmodesmissa, lignifikaatiota ja tuotantoa antifytoalkaloideja sekä patogeenikohtaisia proteiineja. Systeeminen vastustus voi tarjota laajempaa suojaa koko kasville.

Genetiikka ja sovellukset liittyvät torjuntavastukseen vahvasti. R-tekijät (vastustusgeenit) voivat tunnistaa patogeenin efekteja ja aktivoida ETI-vastauksen, kun taas polygeeninen resistenssi perustuu useisiin määrällisiin rakenne- tai QTL-tekijöihin. Viljelykasvien valinnoissa pyritään parantamaan torjuntavastusta ilman merkittäviä kasvuvaihteluita, usein yhdistämällä perinteinen valinta, molekyylibiologia ja torjunnan kestävien käytäntöjen kehittäminen.

Torjuntavastus on keskeinen osa kestävää maataloutta, koska se vähentää kemiallisen torjunnan tarvetta ja tukee vakaampaa tuotantoa sekä ympäristöä.