tonemappaustekniikat

Tonemappaustekniikat viittaavat menetelmiin, joita käytetään korkean dynamiikka-alueen (HDR) kuvien näyttämiseen laitteilla, joilla on rajallisempi dynamiikka-alue, kuten tavallisilla näytöillä. HDR-kuvat sisältävät huomattavasti laajemman valikoiman kirkkausarvoja kuin mitä tavallinen näyttö pystyy toistamaan. Tonemappaus algoritmi muuntaa HDR-kuvan kirkkausarvot LDR (low dynamic range) -alueelle siten, että kuvan yksityiskohdat säilyvät mahdollisimman hyvin sekä kirkkaissa että tummissa kohdissa.

Yleisiä tonemappaustekniikoita ovat muun muassa gamman korjaus, lineaarisesti skaalattu kontrastin vähennys ja adaptiiviset menetelmät. Gamman korjaus yksinkertaisesti säätää kuvan sävyjä vastaamaan näytön ominaisuuksia. Kontrastin vähennys skaalaa koko kuvan kirkkausarvot pienempään alueeseen, mutta se voi johtaa yksityiskohtien menetykseen. Adaptiiviset menetelmät puolestaan analysoivat kuvan sisältöä ja soveltavat erilaisia sävykäyriä eri alueille, pyrkien säilyttämään mahdollisimman paljon visuaalista informaatiota.

Lisäksi on olemassa kehittyneempiä menetelmiä, kuten Reinhard-algoritmi, joka pyrkii säilyttämään sekä paikallisen että globaalin kontrastin, ja Mai-Guy -algoritmi, joka keskittyy kuvien realistiseen ulkonäköön. Valitulla tonemappaustekniikalla on suuri vaikutus siihen, miltä HDR-kuva näyttää lopullisella laitteella. Tavoitteena on aina luoda visuaalisesti miellyttävä ja informatiivinen kuva, joka vastaa alkuperäisen HDR-aineiston tarkoitusperiä mahdollisimman tarkasti.