toleranssiajattelu

Toleranssiajattelu on käsite, jota käytetään suomalaisessa keskustelussa kuvaamaan ajattelun ja toiminnan mallia, jossa erilaisuus ja erimielisyydet kohdataan rauhanomaisin ja järkiperäisin keinoin. Se yhdistää toleranssin arvopohjan sekä käytännön lähestymistavan, jossa epävarmuutta, ristiriitoja ja moninaisuutta tarkastellaan aktiivisesti ja rakentavasti. Tämän ajattelun ydin on ajatus siitä, että yhteiskunnassa erilaisuuden kohtaaminen on mahdollista ja sen muotoja voidaan edistää dialogin ja yhteistyön kautta.

Toleranssiajattelun keskeiset periaatteet ovat:

- pluralismin tunnistaminen ja kunnioittaminen

- rajoitettu ja harkittu toleranssi: ei hyväksytä vahingoittavaa käytöstä, mutta pyritään ymmärtämään konteksti

- dialogi ja aktiivinen kuuntelu

- itsearviointi ja ennakkoluulojen tiedostaminen

- päätöksenteon ja politiikan kärsivällinen lähestyminen, jossa toimenpiteet perustuvat todennettuihin tietoihin

Sovelluskohteita ovat koulutus, työelämä, tutkimus ja julkinen hallinto. Esimerkiksi koulutuksessa toleranssiajattelu voi tarkoittaa turvallista keskusteluilmapiiriä sekä kriittistä ajattelua, jotta oppilaat voivat harjoitella erilaisten näkemysten tarkastelua. Työpaikoilla se ilmenee inklusiivina käytäntöinä ja konfliktien rakentavana ratkaisemisena. Julkisessa vuorovaikutuksessa se ohjaa lainsäädäntöä ja palvelujen suunnittelua, jotta ne ovat sekä oikeudenmukaisia että kestäviä.

Kritiikissä huomioidaan, että liiallinen relativismi tai epämääräinen suvaitseminen voi peittää haitallista käytäntöä, ja että toleranssiajattelun vaikutus riippuu laeista, instituutioista ja käytännön sovelluksista.