todennuskerroksiin

Todennuskerroksiin viittaa usean erillisen todennuksen käyttämiseen käyttäjän identiteetin varmistamiseen. Yleisin muoto on multifaktorinen todennus (MFA), jossa pääsy vaatii vähintään kaksi erilaista todentajaa. Tämä parantaa suojausta, sillä yhden tekijän kompromississa on edelleen estetty pääsy.

Todentajatyypit jaetaan tyypillisesti kolmeen luokkaan: jotain mitä käyttäjä tietää (salasana, PIN), jotain mitä käyttäjä omistaa (turvallisuustoken, älypuhelin, älykortti) sekä jotain mitä käyttäjä on (biometrinen tunnistus kuten sormenjälki tai kasvojen tunnistus). Monissa järjestelmissä käytetään riskipohjaista todennusta, jossa tekijöiden vahvuus vaihtelee tilanteen mukaan.

Käyttökohteet: verkkopalvelut, yritysjärjestelmät, VPN, pilvipalvelut ja sähköpostipalvelut hyödyntävät yleisesti todennuskerroksia. MFA on suositeltu suurien tilien suojaamiseen, ja monilla organisaatioilla sitä vaaditaan sääntelyn tai riskinarvioiden perusteella.

Teknologiat ja standardit: NISTin SP 800-63 -ohjeistukset ohjaavat identiteetin todentamista. Tekniikoista mainittuja ovat FIDO2 ja WebAuthn, jotka mahdollistavat vahvan kryptografisen todennuksen ja usein myös salasanojen poiston. OAuth 2.0 / OpenID Connect tukevat todennusvirtoja.

Haasteet ja edut: MFA parantaa turvallisuutta, mutta käyttökokemus, saavutettavuus sekä toteutus- ja ylläpitokustannukset ovat huomioitavia. Laitevaatimukset, toimivuus offline-tilanteissa sekä phishing-yritysten vastustus voivat olla haasteita.

Esimerkki: verkkopankin kirjautuminen voi vaatia ensin salasanan syöttämisen ja sen jälkeen todennuksen mobiilisovelluksesta tulevalla push- tai koodivahvistuksella.