tilanjakamisessa

Tilanjakamisessa tarkoittaa tilan jakamista erillisiin toiminnallisiin vyöhykkeisiin siten, että tilan käyttö tehostuu ja käyttökokemus paranee. Tämä käsite on keskeinen arkkitehtuurissa, sisustuksessa ja kaupunkisuunnittelussa, ja sen tavoitteena on yhdistää toiminnallinen tehokkuus, liikkumisen sujuvuus sekä käyttäjien viihtyvyys. Tilanjakaminen voidaan toteuttaa sekä fyysisesti että visuaalisesti, ja sen vaikutus riippuu tilan kontekstista sekä käyttäjien tarpeista.

Toteutustapoja ovat sekä fyysiset että ei-fyysiset keinot. Fyysiset ratkaisut sisältävät väliseinät, kiinteät tai kevyet jakoelementit, sekä liukuvat tai siirrettävät ratkaisut, jotka mahdollistavat tilan uudelleenjakoa ilman suuria rakennuspoikkeuksia. Ei-fyysiset keinot kuten väri-, materiaali- ja valaistusvalinnat sekä kalusteiden sijoittelu ja tilan rytmitys voivat luoda erotettuja vyöhykkeitä ilman pysyviä rakenteita. Akustiikka ja luonnonvalo ovat myös keskeisiä tekijöitä tilan tunteen ja toiminnallisen erottelun kannalta.

Suunnittelussa korostuvat toiminnallinen analyysi, käyttäjien liikkumis- ja palvelutarpeet sekä paloturvallisuus ja esteettömyys. Zoonin tavoitteena on tasapainottaa yksityisyyden tarve, sosiaalinen vuorovaikutus ja tilan joustavuus siten, että tila soveltuu sekä nykyisiin että tuleviin käyttötarkoituksiin. Tilanjakaminen koskee monia ympäristöjä: asuintiloja, toimistoja, kouluja, julkisia tiloja ja suuria kaupunkitiloja, joissa muunneltavuus on arvokasta.