tietokantakaavio

Tietokantakaavio on graafinen esitys tietokannan rakenteesta, jossa tiedot esitetään entiteetteinä (tauluina), niiden attribuuteina (kenttinä) ja näiden välisinä suhteina. Kaavion tarkoituksena on havainnollistaa, miten tiedot kytkeytyvät toisiinsa, miten avaimet määrittelevät yksikäsitteisyyden ja viittaavuuden sekä miten normalisointi toteutuu.

Kaavio jaetaan usein loogiseen ja fyysiseen malliin. Looginen malli kuvaa taulut, niiden suhteet ja avainrakenne siten, että tiedot ovat riippumattomia toteutuneesta teknologiasta. Fyysinen malli tarkentaa kenttien datatyypit, rajoitteet sekä tallennus- ja suoritusominaisuudet. Tietokantakaaviossa esiintyvät keskeiset elementit ovat entiteetit, attribuutit, ensisijaiset avaimet, vieraat avaimet sekä suhteet, joissa määritellään kardinaliteetit ja mahdollinen optiointi (pakollinen tai valinnainen).

Notation lisäksi voi käyttää erilaisia merkintöjä. Yleisimmät ovat Chen-notation ja Crow’s Foot -notation, mutta käytössä on myös UML-klassikaaviot tietyissä ympäristöissä. Tietokantakaavio voi olla sekä looginen että fyysinen kuva, ja usein se toimii sillanakaan näiden välillä: se voidaan muuntaa tietokantakohtaiseksi SQL-skeemaksi, jossa määritellään CREATE TABLE -lauseet sekä avaimet ja viittaukset.

Prosessi alkaa vaatimusten kartoituksesta, etenee mallintamiseen, normalisointiin (yleisesti 3NF/BCNF) ja päättyy skeeman toteutukseen. Kaavio toimii keskeisenä suunnittelu-, dokumentointi- ja kommunikaatiotyökaluna sekä sen ylläpito on tärkeää, kun rakenteet muuttuvat. Tietokantakaavioita laaditaan ja päivitetään sekä projektin edetessä että olemassa olevan järjestelmän laajentuessa. Työkaluina käytetään muun muassa MySQL Workbenchia, Microsoft Visioa, Lucidchartia ja draw.io'ta.