tiedonvaihtostandardit

Tiedonvaihtostandardit ovat määritelmiä ja käytäntöjä, joiden mukaan tieto pakataan, siirretään ja tulkitaan järjestelmien välillä. Niiden tarkoituksena on mahdollistaa järjestelmien yhteentoimivuus, vähentää manuaalista käsittelyä sekä varmistaa tiedon oikeellisuus ja ymmärrettävyys rajojen yli.

Ne jakautuvat syntaktisiin, semanttisiin ja siirtoprotokollallisiin standardeihin. Syntaktiset standardit määrittelevät, miten tieto jäsennetään ja mitä muotoa se noudattaa (esimerkiksi EDIFACT, X12, HL7 sekä nykyaikaisemmat XML- ja JSON-pohjaiset rakenteet). Semanttiset standardit määrittävät tiedon merkityksen ja koodiston, kuten sanastot ja luokitukset (esimerkiksi HL7-vocabulary, UN/CEFACTin koodistot, SNOMED CT terveydenhuollossa). Siirtoprotokollalliset standardit määrittelevät tiedonsiirron tavat ja protokollat (esimerkiksi SOAP, REST, HTTP, sekä turvallisuutta koskevat standardit kuten OAuth ja SAML).

Tiedonvaihtostandardeja sovelletaan monilla aloilla: liiketoiminnan B2B-vaihdossa (EDI-standardeja kuten EDIFACT ja X12), terveydenhuollossa (HL7 ja FHIR), sekä julkishallinnon ja yritysten väisessä tiedonsiirrossa. Kansainvälisiä organisaatioita, jotka kehittävät ja ylläpitävät standardeja, ovat ISO/IEC, UN/CEFACT, HL7 International sekä W3C, mutta myös kansalliset ja toimialakohtaiset tahot vastaavat käyttöönoton ja vaatimusten määrittelystä. Hyödyt ovat parempi yhteentoimivuus ja tiedonvaihdon nopeus, kun taas haasteina voivat olla standardien monimutkaisuus, versioiden hallinta sekä turvallisuus ja yksityisyyden suoja.