tiedonsiirtovälineissä

Tiedonsiirtovälineet ovat fyysisiä välineitä, joiden kautta data siirretään laitteiden välillä. Ne muodostavat tietoliikenteen ja verkkotekniikan perustan. Välineet jaotellaan yleisesti ohjattuihin välineisiin ja ohjaamattomiin välineisiin: signaali kulkee joko fyysisen yhteyden sisällä tai ilmassa ilman johtoa.

Ohjatuissa välineissä signaali kulkee johtimen tai kaapelin sisällä. Esimerkkejä ovat kuparijohdot, kuten twisted pair (UTP/STP) ja coaxial, sekä valokuitukaapeli. Kuparikaapeleilla on suhteellisen alhainen kustannus ja helppo asennettavuus, mutta ne häviävät signaalia ja ovat herkkiä sähkömagneettiselle häiriölle sekä rajoittuvat lyhyempiin kantomatkoihin. Valokuitu käyttää valon etenemistä ja välittää signaalin hyvin pienellä häviöllä ja suurella kaistanleveydellä sekä suurella immuniteetillä sähkömagneettiselle häiriölle, mutta asennus ja päätelaitteet ovat kalliimpia ja vaativat erikoisosaamista.

Ohjaamattomissa välineissä signaali siirtyy ilmassa ilman fyysistä johtoa. Esimerkkejä ovat radioaallot, mikroaaltosäteily ja infrapuna. Langattomat järjestelmät, kuten WLAN, mobiiliverkot (4G/5G) sekä satelliittiviestintä, tarjoavat suurta liikkuvuutta ja nopean käyttöönoton, mutta ne ovat alttiita sääolosuhteille, häiriöille ja turvallisuusriskeille. Kantama ja kapasiteetti riippuvat ympäristöstä.

Valinta painottuu käytännön tekijöihin: tarve kaistanleveydelle ja kantamalle, kustannukset, tilat ja ympäristö sekä turvallisuus. Runkoverkoissa käytetään usein ohjattua kuitua, kun taas viimeistelyssä voidaan käyttää sekä kuparia että langattomia ratkaisuja. Tulevaisuudessa kuitu pysyy keskeisenä suurten datamäärien siirrossa, ja langattomat ratkaisut kehittyvät 5G:n ja Wi-Fi-standardien kautta.