tiedonsiirtoja

Tiedonsiirtoja tarkoittaa tiedon siirtämistä kahden tai useamman laitteiston, järjestelmän tai sovelluksen välillä. Siirto voi olla reaaliaikaista tai virealla tapahtuvaa taustamatkaista siirtoa, ja se voi koskea yksittäisiä tiedostoja, käskyjä, sarjoja tai jatkuvaa datapäivää. Tiedonsiirrot muodostavat perustan tietoverkoille, tiedonvälitykselle ja monimutkaisille palveluille.

Tiedonsiirron toteutuksessa keskeisiä tekijöitä ovat siirtokanava (langallinen ja langaton), siirtoprotokollat sekä tiedon eheydestä ja ajantasaisuudesta huolehtivat mekanismit. Langallisia kanavia ovat esimerkiksi Ethernet ja valokuitu, kun taas langattomia ovat Wi‑Fi, mobiiliverkot jasatellittikanavat. Yleisiä siirtoprotokollia ovat TCP/IP (luotettava yhteys), UDP (nopea epäluotettava siirto) sekä sovellustason protokollat kuten HTTP(S), FTP ja MQTT. Tiedonsiirtoja voidaan toteuttaa sekä pakettikytkennällä että yhteysperusteisesti, ja käytännössä käytetään usein kerrosten mallia (esim. fyysinen ja linkkikerros, netkko- ja sovelluskerros).

Virheenkorjaus ja johtomalli tuovat luotettavuutta: virheiden havaitseminen, uudensiirtopyynnöt, aikakatkaisut sekä pakettien uudelleenjärjestely ovat yleisiä keinoja. Turvallisuus nousee keskeiseksi osaksi tiedonsiirtoja salauksella, kuten TLS/SSL, IPsec sekä vahvoilla tunnistuksilla ja pääsynvalvonnalla. Suorituskykyyn vaikuttavat kaistanleveys, viive, jitter ja paketinhäviöt. Kansainväliset standardit ja suositukset (esim. ITU, IEEE 802.x, ISO/IEC) ohjaavat yhteentoimivuutta, turvallisuutta ja laatustandardeja. Tiedonsiirtoja tarkastellaan usein kerrosten kautta ja ne ovat olennainen osa nykyaikaista informaatioteknologiaa.