siirtoprotokollia

Siirtoprotokollia ovat tietoliikenteessä käytettyjä protokollia, jotka määrittävät, miten data siirretään kahden tai useamman osallistujan välillä. Ne ohjaavat tiedon muotoilun, siirron hallinnan ja virheenkorjauksen sekä tarvittaessa uudelleensiirron. Siirtoprotokollat kattavat sekä yksittäisten yhteyksien että monimutkaisempien vuorovaikutusten toteuttamisen sovellusten välillä.

Siirtoprotokollat voidaan jaksottaa sekä kerrosten mukaan että käyttötarkoituksen perusteella. Esimerkkejä ovat sovelluskerroksen protokollat kuten HTTP ja HTTPS, FTP ja FTPS sekä sähköpostin välitykseen tarkoitetut SMTP, IMAP ja POP3. Toisaalta tiedonsiirrossa käytetään kuljetuskerroksen protokollia kuten TCP ja UDP, joista TCP tarjoaa luotettavan ja järjestetyn siirron, kun taas UDP mahdollistaa pienemmän latenssin ja sovellussidonnaan virheenkorjauksen. Näiden protokollien yhdistelmät mahdollistavat kaiken web-selailusta tiedostojensiirtoon, sähköpostiin sekä reaaliaikaiseen viestintään ja mediatiedonsiirtoon.

Turvallisuus ja suorituskyky ovat keskeisiä siirtoprotokollien suunnittelussa ja valinnassa. Monet protokollat voivat käyttää salausta, esimerkiksi HTTPS, FTPS ja SFTP, sekä sähköpostiin TLS-salausta. Ominaisuuksiin kuuluvat luotettavuus, virheenkorjaus, tiedon oikea-aikainen tila ja verkon tilaan sopeutuminen. Yleinen valinta riippuu siirrettävän datan luonteesta, viivevaatimuksista ja verkon turvallisuusvaatimuksista.

Standardisointi tapahtuu pääasiassa IETF:n RFC-dokumenttien kautta sekä ISO/IEC-standardeina. Siirtoprotokollien yhteensopivuus ja kehittyminen ovat keskeisiä tekijöitä tietoverkkojen toimivuudessa.