tiedonhankintämenetelmät

Tiedonhankintamenetelmät viittaavat erilaisiin strategioihin ja tekniikoihin, joita käytetään tiedon keräämiseen ja hankkimiseen eri tarkoituksiin. Nämä menetelmät vaihtelevat huomattavasti riippuen tiedon luonteesta, hankinnan tavoitteista ja käytettävissä olevista resursseista. Yleisesti ottaen tiedonhankintamenetelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen pääkategoriaan: ensisijaisiin ja toissijaisiin.

Ensisijaiset tiedonhankintamenetelmät perustuvat suoraan uuden tiedon keräämiseen alkuperäisestä lähteestä. Tähän kuuluvat esimerkiksi haastattelut, kyselylomakkeet, havainnointi, kokeelliset tutkimukset ja ryhmäkeskustelut. Näitä menetelmiä käytetään usein silloin, kun olemassa oleva tieto ei riitä tai kun tarvitaan spesifistä, räätälöityä tietoa. Ensisijainen tiedonhankinta vaatii yleensä enemmän aikaa ja resursseja, mutta se voi tuottaa erittäin tarkkaa ja relevanttia tietoa.

Toissijaiset tiedonhankintamenetelmät puolestaan hyödyntävät jo olemassa olevaa tietoa, joka on kerätty ja tallennettu muualle. Tähän kuuluvat esimerkiksi kirjallisuuskatsaukset, arkistotutkimus, tietokantahaut ja tilastojen analysointi. Toissijainen tiedonhankinta on usein nopeampaa ja kustannustehokkaampaa kuin ensisijainen, ja se tarjoaa laajan yleiskuvan aiheesta. On kuitenkin tärkeää arvioida toissijaisen tiedon luotettavuutta ja relevanssia kriittisesti. Tiedonhankintamenetelmien valinta riippuu aina tutkimusongelmasta ja tavoitteista.