testipitoisuudet

Testipitoisuudet ovat laboratorio- tai tutkimusmenetelmien testauksessa käytettäviä aineen pitoisuuksia. Niitä käytetään kalibrointiin, standardointiin ja tulosten tulkintaan. Testipitoisuudet määritetään usein siten, että ne kattavat mittausmenetelmän dynamiikan, jolloin muun muassa mittauskapasiteetti, herkkyys ja luotettavuus voidaan raportoida.

Käyttökontekstit vaihtelevat: analyyttisessä kemiassa ne muodostavat kalibrointiviivakuvan, kliinisessä laboratoriossa ne voivat olla kontrollilinjoja ja varmistusratkaisuja, ja ympäristönäytteiden määrityksissä ne auttavat sovittamaan mittausmenetelmät näytteiden pitoisuustasoon. Yleisesti testipitoisuudet syntyvät valmistamalla standardikoncentratioita esimerkiksi liuottimessa tai kromatografian kelpoisuutta varten, ja ne ilmaistaan usein molaarisina, g/L-, mg/L- tai ng/mL -yksiköin.

Valmistelu ja hallinta perustuvat usein stock- ja working-pitoisuuksiin sekä serial dilutioihin, jolloin varmistetaan laaja ja tasainen mittausalue sekä minimoidaan epävarmuus. Testipitoisuuksien vakaus ja säilyvyys on varmistettava olosuhteiden, kuten lämpötilan ja pH:n, sekä ajan vaikutusten perusteella.

Laadunvarmistuksessa käytetään standardien mukaisia referenssi- ja laadunvalvontakäytäntöjä sekä laadunvarmistuslausekkeita. Haasteita voivat olla matriksivaikutukset, mittausdynaamisen alueen rajoitukset sekä mittausmenetelmien lineaarisuus. Oikein valitut testipitoisuudet parantavat mittausten tarkkuutta ja tulosten vertailtavuutta eri laboratorioissa.