teräskehikko

Teräskehikko, suomeksi myös tunnettu nimellä *teräsrunkorakenne*, on rakennustekniikan perusmenetelmä, jossa rakennuksen tai rakenteen kantavuuden ja vakaus saavutetaan teräsputkien tai -profiilien muodostamalla kehikolla. Teräskehikot ovat yleisimpiä teollisissa rakennuksissa, varastoissa, teollisuuslaitoksissa ja suurissa julkisissa tiloissa, kuten urheiluhalleissa tai messuhalleissa. Menetelmä perustuu teräksen korkeaan kantavuuteen ja joustavuuteen, mikä mahdollistaa suuret avotilat ilman väliseiniä.

Teräskehikon rakentaminen aloitetaan yleensä maassa tai alustalla, jossa teräspalkit ja -putket hitsataan tai ruuvataan yhteen kehikoksi. Kehikot nostetaan sitten paikoilleen ja kiinnitetään perustukseen. Teräksen helppokäyttöisyys ja nopea asennus tekevät teräskehikoista suositun valinnan kiireellisissä tai suurissa rakentamishankkeissa. Lisäksi teräsrakenteet ovat korroosionkestäviä, kun niitä käsitellään asianmukaisesti, ja niillä on pitkä käyttöikä.

Teräskehikoiden suunnittelussa otetaan huomioon kuormitukset, kuten tuuli, lumi ja rakennuksen oma paino. Suunnittelussa käytetään standardoituja teräsprofiileja, kuten I-palkkeja, putkiprofiileja tai ristikkeita, jotka valitaan riippuen kuormituksen suuruudesta ja rakenteen vaatimuksista. Teräskehikot voivat myös yhdistää muiden materiaalien, kuten betonin tai puun, kanssa, jolloin saadaan hyödynnettyä kunkin materiaalin vahvuuksia.

Teräskehikot ovat ympäristöystävällisiä, sillä teräs on kierrätettävää materiaalia, ja sen valmistuksessa käytetään osittain uusiokierrätettyä rautaa. Rakentamisen nopeus ja materiaalien tehokas käyttö tekevät teräskehikoista taloudellisen valinnan monissa rakennushankkeissa.