termosettejä

Termosetti on polymeeri, joka kovettuu ja muodostaa pysyvän, ristisidoksisen verkoston. Kovettuminen on ei-sulavaa, joten termosetti ei sula uudelleen sulamisen kautta. Tämän vuoksi termosetit eroavat termoplastisista polymeereistä, joita voidaan muokata sulatuksen avulla useaan kertaan.

Tyypillisiä termosettejä ovat epoksihartsi, fenolihartsi, melamiinihartsi sekä vinylesterihartsi sekä polyimidi- ja silikonijärjestelmät. Niitä käytetään laajalti liimoissa, pinnoitteissa, komposiittimateriaaleissa sekä sähkö- ja elektroniikkasovelluksissa, kuten kapseloinnissa ja potting-massoissa.

Termoseteillä on usein korkea lämpö- ja kemikaalitiiviys sekä hyvä mekaaninen lujuus ja stabiilius korkeissa lämpötiloissa. Ne voivat kuitenkin olla hauraampia kuin vastaavat termoplastiset polymeerit, ja kierrätys on usein haasteellista, koska sidos muodostaa pysyvän verkoston.

Kovettumisprosessi tapahtuu tavallisesti lämpötilan, kemiallisten kovetteiden tai muiden aktivaattoreiden vaikutuksesta. Prosessi on usein eksoterminen ja voi vaatia erityisiä kuivaus- tai paineprosesseja. Kun termosetti on kerran kovettunut, sen muoto ja koko pysyvät muuttumattomina.

Kierrätys ja loppukäyttö ovat termoseteille haasteellisia. Ne eivät sula uudelleen, joten uudelleenkäyttö ja kierrätys vaativat mekaanista hienontamista tai kemiallisia käsittelyjä. Bakeliitti on yksi tunnetuimmista termosetteihin liittyvistä esimerkeistä ja historiallisista juurista.