termofiileistä

Termofiilit ovat mikro-organismeja, jotka menestyvät korkeissa lämpötiloissa. Niiden kasvun optimaalinen lämpötila on tyypillisesti noin 45–80 °C, ja hypertermofiilit tarvitsevat yli 80 °C. Pääosan termofiileista muodostavat bakteerit ja arkeonit; harvemmin niihin liittyy termofiilisiä sieniä tai karkeasti muita eukaryoottisia ryhmiä. Termofiilit esiintyvät luonnossa erityisesti kuumissa lähteissä, hydrotermisissä venttiileissä sekä lämpimissä kompostiprosesseissa ja biokaasun tuotantolaitoksissa.

Sopeutumistensa turvin termofiilit kestävät suurta lämpökuormitusta. Niiden entsyymit ja proteiinit ovat termostabiileja, mikä usein johtuu kestävästä kolmiulotteisesta laskostuksesta ja erityisistä aminohapposekainnoista. Solukalvojen lipidit arkeoissa voivat olla eetterisidoksisia ja runsaasti isoprenoideja, mikä parantaa kalvon eheyttä korkeassa lämpötilassa. Lisäksi niillä on lämpöä sietäviä Chaperonin-proteiineja ja muita lämpösokkireittejä sekä usein DNA-virittyneitä mekanismeja, kuten reverse gyrase, joka auttaa DNA:n stabiilisuuden ylläpitämisessä.

Merkittäviä esimerkkejä termofiileistä ovat Thermus aquaticus -bakteeri, jonka lämpötilaan sopeutuneet entsyymit ovat tunnettuja teollisesta käytöstä (esimerkiksi Taq-polymeraasi). Muita tunnettuja lajeja ovat Thermotoga maritima, Pyrococcus furiosus ja Sulfolobus solfataricus. Termofiilit tarjoavat myös näkökulmia elämän mahdollisuuksista äärimmäisissä oloissa sekä sovelluksia bioteknologiassa, kuten entsyymien ja biokemiallisten prosessien kehittämisessä korkeissa lämpötiloissa.