tekstiyhteydestä

Tekstiyhteys tarkoittaa tekstin sisäistä rakennetta, jolla yksittäiset lauseet ja kappaleet muodostavat yhtenäisen, merkityksen kannalta johdonmukaisen kokonaisuuden. Se liittyy sekä kieliopillisiin että semanttisiin suhteisiin, kuten viittauksiin, toistoihin ja konjunktioihin, jotka ohjaavat lukijan liikettä tekstin läpi. Tekstiyhteyden tavoitteena on tehdä luetusta helppolukuisempaa ja ymmärrettävämpää.

Keskeisiä keinoja tekstiyhteyden rakentamisessa ovat viittaukset (pronominien ja nimien viittaaminen aiempiin tai seuraaviin lauseisiin), toisto (samojen tai lähellä toisiaan liittyvien käsitteiden käyttö), sekä konjunktiot ja muut side-ilmaisut kuten "koska", "ja", "joten", "kuitenkin", jotka osoittavat syy-seuraus-, aikajärjestys- ja vastakkainasettelusuhteita. Lisäksi temaattinen kehys ja looginen rakenne auttavat pitämään aiheen jatkuvana: johdanto asettaa kysymyksen, kappaleet rakentavat tukevia väitteitä ja yhteenveto sitoo kohdat yhteen.

Erilaiset tekstilajit korostavat tekstiyhteyttä eri tavoin. Tieteellisessä kirjoittelussa korostuvat selkeä, johdonmukainen rakenne ja tarkat viitteet; journalismissa korostuvat konteksti, viitteellisyys ja sujuvat siirtymät; fiktiossa käytetään viittauksia ja teemojen kehystä lukijan tulkinnan ohjaamiseksi. Tekstiyhteyden kehittäminen vaatii sekä suunnittelua että tarkastelua: kirjoittaja varmistaa, että viittaukset ovat oikeutettuja ja että siirtymät ovat luontevia.