tekstityksissä

Tekstitykset tarkoittavat kirjoitettua kieltä, joka esitetään audiovisuaalisen sisällön ruudulla. Tekstitysten tarkoituksena on välittää dialogi sekä muita äänellisiä elementtejä sekä tukea ymmärrystä kielitaustasta riippumatta ja kuulovammaisten mahdollisuuksia nauttia sisällöstä. Tekstityksiä käytetään elokuvissa, televisiossa, videoissa ja live-tilaisuuksissa.

Sisältö vaihtelee: puheesta tehtyä kirjoitusta, puhujien tunnisteita, äänitehosteiden tai musiikin kuvailua sekä kontekstin selityksiä. Eri käyttäjäryhmille on erilaisia tekstityksiä, kuten käännöstekstitykset sekä kuulovammaisille tarkoitettu SDH-tekstitys.

Tekstityksiä tuotetaan ja toimitetaan eri muodoissa: avotekstitykset, joita ei voi poistaa, sekä piilotetut tekstitykset, joita voi käyttää. Digitaalisten alustojen yleisimpiä formaatteja ovat SRT, WebVTT ja TTML/DFXP, joita käytetään sekä tallennetuissa videoissa että suoratoistopalveluissa.

Saavutettavuus on keskeinen syy tekstitysten käyttöön. EU-maissa ja Suomessa säädellään audiovisuaalisen sisällön saavutettavuutta, ja julkisilla palveluilla sekä media-yrityksillä on velvoitteita tarjota tekstityksiä.

Tekstitykset ovat tärkeä osa nykyaikaista mediaa ja koulutusta, ne sekä mahdollistavat viestinnän monikielisissä ympäristöissä että tukevat oppimista ja kulttuurienvälisiä yhteyksiä.