tekstiilimateriaaleista

Tekstiilimateriaaleilla tarkoitetaan kuituja sekä kuitujen muodostamia materiaaleja, joista valmistetaan tekstiilejä ja vaatteita. Ne jaotellaan yleisesti luonnonkuituihin sekä keinotekoisesti tai regeneroidusti tuotettuihin kuituihin. Kuitujen ominaisuudet vaikuttavat kankaan kestävyyteen, hengittävyyteen sekä hoitoon.

Luonnonkuidut jakautuvat kasvikuituihin ja eläinkuituihin. Kasvikuidut, kuten puuvilla, pellava, hamppu ja bambu, ovat yleensä imukykyisiä ja hengittäviä, mutta voivat kutistua tai menettää muotonsa pesussa. Eläinkuidut, kuten villa ja silkki, tarjoavat lämpöä ja pehmeää tuntumaa sekä hyvän lämmönsäätelyn, mutta voivat olla herkkiä hoidossa ja kosteudelle.

Keinotekoiset ja regeneroidut kuidut syntyvät kemiallisessa käsittelyssä. Tekokuidut, kuten polyesteri, polyamidi (nailon) ja akryyli, ovat kestäviä, keveitä ja helposti hoitoisia, mutta voivat tuottaa mikromuovien päästöjä ja niiden tuotanto on energiankuluttavaa. Regenoidut kuidut, kuten viskoosi (rayon) ja lyocell, valmistetaan kuitukuiduista; viskoosi voi olla ympäristötekijöiltään heikompi, kun taas lyocell on usein ympäristöystävällisempi vaihtoehto.

Kuidun pituus ja rakenne vaikuttavat kankaan ominaisuuksiin. Pitkäkuituiset kuidut (filamentit) tuottavat vahvempia ja kiiltävämpiä kankaita, kun taas lyhytkuituiset (staple) kuidut kuteina antavat pehmeämmän ja ilmavamman rakenteen. Valittu kuitu sekä kudonta- tai neulontatekniikka määrittävät käyttötarkoituksen.

Ympäristövaikutukset ovat keskeisiä valinnoissa. Luonnonkuidut voivat olla biohajoavia mutta vaativat usein vettä ja maataloutta; keinotekoiset kuidut voivat aiheuttaa mikromuovien päästöjä ja niiden valmistus voi olla energiavaltaista. Kierrätys ja kierrätettäviä materiaaleja sekä uusiutuvien raaka-aineiden käyttö parantavat kestävyyttä. Kokonaisuutta tarkastellaan sekä ympäristö- että sosiaalisista näkökohdista.