tekstiilikuituja

Tekstiilikuituja ovat ohuita kuituja, joita käytetään tekstiilien ja muiden kuitupohjaisten tuotteiden valmistukseen. Kuitujen pituus vaihtelee lyhyistä kuiduista pitkiksi jatkuviksi säikeiksi. Kuituja voidaan luokitella pääasiassa luonnonkuituihin sekä keinotekoisesti tuotettuihin kuituihin.

Luonnonkuituja saadaan kasveista ja eläimistä; yleisimpiä ovat puuvilla, pellava, villa, silkki sekä hamppu ja jute. Luonnonkuitujen ominaisuudet kuten kosteudenimukyky, pehmeys ja lämpöeristys riippuvat kuitutyypistä ja käsittelystä. Ne ovat yleensä biohajoavia.

Keinotekoiset tai synteettiset kuidut valmistetaan kemiallisella muokkauksella ja polymeroinnilla sekä edelleen muokkaamalla kuituja tekstiilikäyttöön. Esimerkkejä ovat polyesteri, polyamidi (nylon), akryyli sekä viskoosi, joka on regeneroitua selluloosaa. Joitakin kuituja käytetään erityisesti voimakkuuden ja kulutuskestävyyden vuoksi, kuten aramidit.

Ominaisuuksiin vaikuttavat sekä kuidun kemiallinen koostumus että sen rakenne. Tärkeimpiä ovat kosteuden sitomisen kyky, venyvyys ja vetokyky, lämmöneristys sekä kemikaalien kesto. Kuituja käytetään laajasti vaatteissa, kodin tekstiileissä, teollisissa kankaissa sekä lääketieteellisissä sovelluksissa.

Ympäristö ja kierrätys: sekä luonnonkuitujen että keinokuitujen tuotannolla on ympäristövaikutuksia. Biopohjaiset kuidut voivat olla ympäristöystävällisempiä, mutta keinotekoiset kuidut voivat synnyttää mikromuoveja ja liittyviä jätetuotantoja. Kierrätys ja uusiokäyttö sekä kehitys uusien kuitujen mahdollistamiseksi ovat keskeisiä teemoja tekstiiliteollisuudessa.