teknologiapitoisuuden

Teknologiapitoisuus on taloustieteessä ja aluekehityksessä käytetty käsite, joka kuvaa, missä määrin talous, toimiala tai alue on teknologisesti kehittynyt ja tietoihin sekä innovaatioihin perustuva. Se liittyy erityisesti tietointensiivisyyteen, tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä digitaalisten ratkaisujen rooliin tuotannossa ja palveluissa.

Mittareita ovat esimerkiksi tutkimus- ja kehitysmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen (R&D intensity), korkeateknologisten toimialojen arvonlisäysosuus, tietoisiin palveluihin ja ICT-alaan sijoittuva työvoima sekä patentti- ja ICT-tilastot. Tulokset voivat olla sekä kansallisella että alueellisella tasolla, ja ne kuvaavat yritysten, toimialojen ja alueiden teknologista syvyyttä.

Teknologiapitoisuutta käytetään politiikan suunnittelussa, aluekehityksen arvioinnissa ja kilpailukyvyn mittauksessa. Se auttaa kohdentamaan investointeja teknologian, digitalisaation ja osaamisen kehittämiseen sekä seuraamaan teknologisen uudistumisen etenemistä ajanjaksolla.

Rajoitteet

Mittojen vertailukelpoisuus voi olla rajallinen johtuen toimialojen luokittelusta, eri maiden tilastointikäytännöistä, aikaeroista kehityksessä ja kansainvälisestä tuotannon monimutkaisuudesta. Tekijöiden erot voivat vaikuttaa siihen, miten teknologiapitoisuus tulkitaan ja pidetään ajantasaisena.

Esimerkkejä

Esimerkiksi maissa, joissa vallitsevat vahvat tutkimuslaitokset ja ICT-sektori, teknologiapitoisuus on yleensä korkea. Pohjoismaat kuvaillaan usein korkeiksi teknologiapitoisuudessaan johtuen vahvasta tutkimus- ja kehitysympäristöstä sekä osaamisestaan.

Lisätiedot

Lisätietoa löytyy tilastollisista lähteistä kuten OECD:n, Eurostatin sekä maakohtaisten tilastovirastojen julkaisuista sekä tutkimusartikkeleista, jotka käsittelevät teknologiapitoisuuden mittausmenetelmiä ja sen yhteyksiä kasvuun ja tuottavuuteen.