tasoitusmenetelmiä

Tasoitusmenetelmät viittaavat menetelmiin, joiden avulla voidaan tasata eroavaisuuksia ryhmien välillä, jotta vertailut ovat luotettavampia. Niitä käytetään erityisesti sekoittavien tekijöiden hallintaan tilastollisissa tutkimuksissa, kliinisissä kokeissa ja sosiaalitieteissä.

Tasoitus voidaan toteuttaa suunnitteluvaiheessa tai analyysissä. Suunnittelutasoitus sisältää satunnaistamisen, blokkauksen, stratifikaation sekä parittelun eli matchingin, joiden avulla pyritään luomaan vertailuryhmät, jotka ovat mahdollisimman samankaltaisia tärkeimpien taustamuuttujien suhteen.

Analyysivaiheessa tasoitusta käytetään esimerkiksi kovariaattikorjauksessa ja standardoinnissa (suora ja epäsuora standardointi, kuten ikästandardointi). Propensity score -menetelmät (matching, stratification, weighting) ovat yleisiä keinoja tasoittaa ryhmien eroja ilman satunnaistamista. Lisäksi käytetään monimuuttujaregressiota ja käänteisen todennäköisyyspainotuksen (IPW) kaltaisia menetelmiä.

Sovelluskohteita ovat epidemiologia, kliiniset tutkimukset, terveydenhuolto ja sosiaalitieteet. Tasoitusmenetelmien valinta riippuu datan rakenteesta ja tutkimuskysymyksestä. Oletukset ja mahdollinen jäljelle jäävä sekoittuvuus on huomioitava, ja tuloksia arvioidaan tasoituksen vaikutusta osoittavilla tilastollisilla mittareilla.