tasaantumisesta

Tasaantuminen on luonnonvarojen kestävän käytön periaate, joka tähtää taloudellisen ja sosiaalisen toiminnan harmonisointiin ympäristön kantokyvyn kanssa. Sen keskeinen ajatus on, että taloudellinen kasvu sellaisena kuin se perinteisesti ymmärretään, ei ole rajattomasti mahdollista rajallisella planeetalla. Tasaantunut talous pyrkii vakauteen ja hyvinvointiin pikemminkin kuin jatkuvaan bruttokansantuotteen kasvuun.

Perustavanlaatuisesti tasaantumisajattelu kyseenalaistaa kulutuskeskeisen yhteiskuntamallin ja ehdottaa vaihtoehtoja, jotka painottavat kestävyyttä, jakamista ja paikallisuutta. Tavoitteena on vähentää materiaalien ja energian kulutusta kestävälle tasolle, joka ei ylitä maapallon uusiutumiskykyä. Tämä edellyttää muutoksia niin tuotannossa kuin kulutustottumuksissakin.

Tasaantumisen kannattajat esittävät usein, että nykyinen talousjärjestelmä perustuu kestämättömään resurssien käyttöön ja edistää sosiaalista eriarvoisuutta. He korostavat, että siirtyminen tasaantuneeseen talouteen voisi parantaa ihmisten elämänlaatua vähentämällä stressiä, parantamalla yhteisöllisyyttä ja luomalla terveemmän ympäristön. Konkreettisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi työajan lyhentäminen, resurssitehokkaampien teknologioiden käyttö ja painopisteen siirtäminen aineellisesta hyvinvoinnista aineettomiin nautintoihin.

Vaikka tasaantumisesta on tullut yhä enemmän keskusteltu aihe ekologisissa ja sosiaalisissa piireissä, sen käytännön toteutukseen ja sen vaikutuksiin liittyy myös kritiikkiä ja erilaisia näkemyksiä.