tarkkailumenetelmillä

Tarkkailumenetelmillä viitataan tutkimusmenetelmiin, joissa tieto kerätään havainnoimalla ilmiöitä. Havainnointi voi tapahtua luonnollisessa ympäristössä, jolloin kyseessä on luonnontilainen tarkkailu, tai kontrolloidussa asetelmassa laboratoriossa. Havainnot voidaan kerätä ei- osallistuvaa (tutkija ei ole vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa) tai osallistuvaa tarkkailua (tutkija on osa tilannetta). Menetelmä soveltuu erityisesti kontekstin, käytöksen ja ilmiöiden dynamiikan kuvaamiseen, ja sitä voidaan käyttää sekä laadullisessa että määrällisessä tutkimuksessa, riippuen koodaus- ja analyysimenetelmistä.

Data kerätään usein kenttäkirjoitusten, havainnointilomakkeiden, tarkastuslistojen sekä video- ja äänitallenteiden avulla. Havainnot voidaan luokitella ja koodata systemaattisesti, jolloin ne mahdollistavat sekä temaattisen laadullisen analyysin että määrälliset tarkastelut, jos koodauksessa on määritelty mittareita. Tarkkailumenetelmät ovat yleisiä sosiologiassa, antropologiassa, psykologiassa, kasvatustieteissä sekä markkinatutkimuksessa ja käyttäjäkokemuksen tutkimuksessa. Ne voivat tarjota syvällistä, luonnollista tietoa, mutta niihin liittyy havainnoijan vaikutuksen riskejä sekä subjektiivisen tulkinnan mahdollisuus.

Eettiset näkökohdat ovat keskeisiä: tutkittavien suostumuksen, yksityisyyden suojan ja mahdollisten haittojen minimoimisen huomioiminen. Tutkimukselta edellytetään usein eettisten periaatteiden noudattamista ja hyväksyntää tutkimuseettiseltä toimikunnalta. Piilotetut käytännöt ja henkilötietojen käsittely on perusteltava ja rajoitettava, jotta tutkimus säilyttää luotettavuutensa ja luottamuksellisuutensa.