tapaamisoikeudista

Tapaamisoikeudesta on Suomessa lapsen huoltoon liittyvä oikeudellinen järjestely, jolla määritellään, milloin ja miten lapsi saa viettää aikaa toisen vanhemman, muun huoltajan tai läheisen henkilön kanssa. Tapaamisoikeus on osa perheoikeutta ja sen tarkoituksena on tukea lapsen suhdetta molempiin vanhempiin sekä торjua lapsen parhaan edun mukaisia vuorovaikutussuhteita.

Lainsäädäntö ja käytäntö perustuvat lapseen kohdistuviin huoltajuus- ja lastensuojeluasioihin. Tapaamisoikeuden ratkaisut voidaan tehdä vanhempien välisessä sopimuksessa tai, jos sopua ei saavuteta, oikeudellisen päätöksen tai viranomaisen päätöksen perusteella. Sopimus vahvistetaan virallisesti, usein ilman riita-asiaa, kun molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä tapaamisista. Mikäli osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen, asia saatetaan ratkaistavaksi käräjäoikeudessa, jossa tuomioistuin harkitsee lapsen parasta etua ottaen huomioon iän, suhteet, turvallisuuden ja kyvyn huolehtia lapsesta.

Sisältö ja käytännön järjestelyt voivat sisältää säännölliset tapaamiskerrat (esimerkiksi viikonloput, arki-illat), laajemmat loma-ajat sekä mahdolliset etäyhteydet. Tapaamisoikeuden yksityiskohtia voidaan muuttaa lapsen kasvaessa tai kun olosuhteet muuttuvat, kuten muutto tai terveydelliset syyt. Tapaamisoikeutta voidaan tarvittaessa vallita tai vahvistaa tahdonilmaisun tai viranomaisen toiminnan kautta, mikäli toinen osapuoli kieltäytyy noudattamasta sovittuja järjestelyjä.

Tapaamisoikeus liittyy tiiviisti lapsen huoltajuuteen ja oikeudellisiin velvoitteisiin sekä lapsen suojeluun, ja sen tavoitteena on turvata lapsen etu sekä vakaat suhteet kummankin vanhemman kanssa.