tallennustehokkuus

Tallennustehokkuus tarkoittaa sitä, kuinka tehokkaasti tallennusjärjestelmä muuntaa käytettävissä olevan tilan hyödylliseksi tiedoksi. Se kuvaa hyödyllisen datan määrää suhteessa tallennuskapasiteettiin ottaen huomioon pakkausmenetelmät, deduplikoinnin sekä metatietojen ja muun ylimääräisen tiedon aiheuttaman ylikuormituksen. Käytännössä korkea tallennustehokkuus mahdollistaa enemmän dataa pienemmällä tilan käytöllä.

Keskeisiä tekijöitä ovat pakkaustehokkuus (häviöttömästi pakkaavat järjestelmät ja muut), deduplikointi, tiedostojärjestelmän sekä sovellusten overhead sekä metatietojen tuottama lisätilan tarve. Dataa kannattaisi tarkastella sekä yksittäisen tiedon että suurempien kokonaisuuksien näkökulmasta, sillä eritasoiset rakenteet vaikuttavat tilankäyttöön eri tavoin.

Parantamiskeinoja ovat pakkaus (häviötön tai tarkoituksenmukaisesti häviöitä hyödyntävä), deduplikointi erityisesti varmuuskopioinnissa ja pilvitallennuksessa sekä tehokas metadata-mallinnus. Tiered storage -ratkaisut sekä kokonaisarkkitehtuurin optimointi voivat lisäksi parantaa tilankäyttöä.

Mittareita ovat pakkauksen aste (compression ratio), deduplikointikerroin sekä kokonaiskustannukset tallennetulle tiedolle. Lisäksi on tärkeää arvioida suorituskyky, energiatehokkuus sekä hallittavuus.

Sovellukset: tallennustehokkuus on keskeinen tekijä suurissa datakeskuksissa, pilvipalveluissa, yritysvarmuuskopioinnissa ja digitaalisen median arkistoinnissa, joissa tilan ja kustannusten hallinta ovat keskeisiä.

Haasteet: kaikki data ei pakkautu hyvin; salaus voi estää pakkauksen tehokkuuden; deduplikointi voi lisätä laskennallista kuormitusta ja viiveitä; mittaaminen vaatii realistista, edustavaa datamateriaalia ja järjestelmäkohtaista lähestymistapaa.