taidegrafiikalla

Taidegrafiikka tarkoittaa visuaalisen taiteen alaa, jossa kuva siirretään painopinnalle ja tulostetaan useita kappaleita. Painatuskappaleet muodostavat usein rajatun erän, ja taiteilija voi signeerata sekä numeroida ne. Näin taidegrafiikan teokset yhdistävät alkuperäisen taiteilijan vision ja useiden painosten mahdollisen saatavuuden.

Keskeisiä tekniikoita ovat relief-painatus, syväpainatus, litografia sekä serigrafia. Puupiirros kuuluu relief-tekniikoihin; syväpainatuksessa levyä käsitellään upotetuista urista. Litografia perustuu veden ja rasvan erotteluun levyllä, ja serigrafia toteutetaan silkkiverkon läpi. Kaikilla tekniikoilla kuvat siirretään paperille tai muulle painopinnalle, ja lopullinen ilme syntyy tekniikan yhdistelmästä sekä taiteilijan päätöksistä.

Taidegrafiikan varhaiset juuret löytyvät keskiaikaisista puupiirroksista. 1400- ja 1500-luvuilla kehittyivät intaglio-tekniikat kuten etsaus ja kuparilevylle tehtävä työ, ja myöhemmin litografia sekä serigrafia laajensivat ilmaisua. Esikuvina mainitaan taiteilijat kuten Dürer, Rembrandt ja Goya, jotka kehittivät menetelmiä tuottamaan sekä yksi- että useampikappaleisia teoksia.

Nykytaidegrafiikka yhdistää perinteiset tekniikat kokeellisiin menetelmiin sekä digitaalisiin työvälineisiin. Painatukset voivat olla yksittäisiä originaaleja kappaleita tai rajattuja erämittoja, joita taiteilija signeeraa. Suomessa taidegrafiikka on keskeinen osa kuvataidetta ja sitä harjoitetaan sekä taiteilijoiden ateljeissa että oppilaitosten ja työpajojen kautta. Kansainvälisesti suomalaiset taiteilijat osallistuvat näyttelyihin ja kokoelmiin.