taajuusviitejärjestelmät

Taajuusviitejärjestelmät ovat standardoituja tapoja määritellä ja tunnistaa radiotaajuuksia. Ne ovat välttämättömiä langattomassa viestinnässä, jotta eri laitteet ja järjestelmät voivat toimia häiriöttä. Ilman selkeää viitejärjestelmää olisi vaikea allokoida radiotaajuuksia eri käyttötarkoituksiin, kuten televisiolähetyksiin, matkapuhelinverkkoihin, lentoliikenteeseen tai radioastronomiaan.

Yleisimmin käytetty taajuusviitejärjestelmä perustuu kansainvälisiin sopimuksiin, joita koordinoi Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU). ITU jakaa maailman kolmeen alueeseen (Alue 1, 2 ja 3) ja määrittelee eri taajuusalueiden käyttötarkoitukset kussakin alueessa. Nämä määritelmät ohjaavat kansallisia sääntelyelimiä, kuten Suomessa Traficomia, taajuuksien myöntämisessä ja lisensoinnissa.

Taajuusviitejärjestelmät auttavat myös estämään häiriöitä. Kun tietyt taajuusalueet on varattu tietyille palveluille, muiden palveluiden on noudatettava sääntöjä ja käytettävä sallittuja taajuuksia. Tämä varmistaa, että esimerkiksi lentokoneiden navigointilaitteet eivät häiriinny matkapuhelimien käytöstä.

Joissakin erikoistilanteissa, kuten sotilaskäytössä tai tutkimustarkoituksissa, voidaan käyttää myös kansallisia tai suljettuja taajuusviitejärjestelmiä, jotka eivät ole julkisesti saatavilla. Nämä järjestelmät on suunniteltu vastaamaan erityistarpeisiin, jotka voivat poiketa yleisistä siviilikäyttöön tarkoitetuista standardeista. Taajuusviitejärjestelmien yhtenäisyys ja noudattaminen on kriittistä globaalille langattomalle ekosysteemille.