taajuuslähteet

Taajuuslähde on laite tai järjestelmä, joka tuottaa sähköisen signaalin määritellyllä taajuudella. Niitä käytetään testauksessa, kalibroinnissa, radioviestinnässä ja ajastuksessa, joissa vakaa ja toistettava taajuus on tärkeä ominaisuus. Taajuuslähteet voivat tarjota kiinteän referenssitaajuuden tai olla laajasti säädettävissä, jolloin ne voivat kattaa useita taajuusalueita.

Yleisimmät tyypit ovat kristallilähteet, jotka tarjoavat erittäin vakaata perustaajuutta; RF-synteesit, jotka käyttävät PLL- ja VCO-tekniikkaa ja tarjoavat laajan taajuusalueen sekä mahdollisuuden säätöön; DDS-lähteet, joiden digitaalinen syntetisaatio mahdollistaa tarkasti hallitut, puhtaat aaltoesitykset; sekä korkean vakauden lähteet kuten OCXO- ja TCXO-lähteet, jotka on suunniteltu pitämään taajuus vakaana vaihtelevissa ympäristöissä.

Ominaisuuksiin kuuluu taajuus ja sen mahdollinen laajuus, vakaus ajan kuluessa sekä lämpötilan vaikutus, vaihehäiriöt (phase noise), amplitudi ja sen toleranssit, sekä ulostulon impedanssi (yleensä 50 ohm). Taajuuslähteet voivat tuottaa erilaisia aallonmuotoja, kuten siniaaltoa, neliö-, kolmio- tai räätälöityjä muotoja, riippuen sovelluksesta ja laitteiston tyyppisestä.

Sovellukset kattavat laboratorio- ja kenttätestauksen, viestintäjärjestelmien ja vastaanottoaikataulujen syntetisoinnin sekä laitteen kalibroinnin. Taajuuslähteet ovat keskeisiä sekä ammattilais- että teollisuusmittauksissa, missä kontrolloidut, tarkat taajuudet varmistavat mittausten luotettavuuden ja järjestelmien yhteensopivuuden.