säätöparametri

Säätöparametri tarkoittaa kontrollijärjestelmän komponentin määrittelevää arvoa, jolla ohjataan järjestelmän vaste kohtalaisen haluttuun tilaan. Parametrilla määritellään, miten syötteen ja tuloksen välinen suhde muodostuu ja miten nopeasti sekä tarkasti tilanne sopeutuu muutoksiin. Esimerkkejä ovat arvoja, joiden perusteella esimerkiksi PID-säätimessä määrätään kunkin komponentin vaikutus: Kp (nopeus- tai prosenttivasteen kiintiö), Ki (virran kertymä) ja Kd (nopeuslaitto tulevaisuuden muistin kaltainen). Myös prosessin ohjauslaitteiden säätöparametrit voivat olla esimerkiksi kytkimien asetusarvoja, termostaatin lämmin- tai jäähtymisrajat sekä nopeuden tai vahvistuksen aste.

Säätöparametrit voivat olla kiinteitä (staattisia) tai dynaamisia. Staattiset parametrit ovat aikuisin arvoja, jotka pidetään muuttumattomina toleranssin sisällä. Dynaamisia parametreja voivat olla ajassa muuttuvat gain-arvot, aikaviiveet tai tilakohtaiset muutokset, jotka sopeuttavat ohjausta erilaisiin oloihin. Parametrit vaikuttavat sekä järjestelmän vakauteen että vasteeseen: liiallinen vahvistus lisää ylivirettä ja epävarmuutta, kun taas liian pieni vahvistus voi johtaa hitaisiin vasteisiin ja suurta vikavuutta.

Tuning- ja identifiointimenetelmät auttavat löytämään sopivat säätöparametrit. Metodit kuten kokemuksellinen säätö, Ziegler–Nichols -menetelmät, Bode- tai root-locus -analyysi sekä automaattinen viritys tukevat optimaalisen tasapainon saavuttamista vasteen nopeuden, vakauden ja virhevaksan välillä. Säätöparametreja arvioidaan ja päivitetään usein kokeellisesti tai mallipohjaisesti riippuen sovelluksesta ja vaaditusta suorituskyvystä.