sääntelyistä

Sääntelyt ovat julkisen vallan asettamia sääntöjä ja normeja, joiden tarkoituksena on ohjata, rajoittaa tai velvoittaa toimintaa yhteiskunnan etujen turvaamiseksi. Sääntelyt voivat koskea turvallisuutta, ympäristöä, kuluttajansuojan, kilpailua, rahoitusmarkkinoita sekä tietosuojaa. Ne rakentuvat lainsäädännöstä, säädöksistä, standardeista sekä luvista ja valvontatoimista. Sääntelyllä pyritään sekä ennaltaehkäisemään riskejä että puuttumaan niihin silloin kun ne ilmenevät.

Sääntelyyn liittyy useita tyyppejä. Hallinnollinen tai pakottava sääntely sisältää määräyksiä ja standardeja, joita toimijoiden on noudatettava. Markkinaohjautuva sääntely käyttää mekanismeja kuten verotus tai päästöoikeudet kannustamaan toimijoita toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Itse- tai yhteisön sääntely perustuu yritysten tai toimijoiden omaan toimintaan ja alan järjestöjen ohjaukseen.

Sääntelyn suunnittelussa korostuvat vaikutusarviointi, kustannus-hyötyanalyysi ja läpinäkyvyys. Toimenpiteiden tehokkuutta seurataan usein mittareilla, ja sääntöjä voidaan päivittää tarpeen mukaan. Hallinnon periaatteisiin kuuluvat oikeudenmukaisuus, suhteellisuus, ennakoitavuus ja tilivelvollisuus.

Haasteina ovat sääntelyn kustannukset, byrokratia, sääntelyn päivittäminen teknologian kehityksen vuoksi sekä riskit sääntelykadon tai epätasapainon syntymisestä. Kansainvälisesti sääntelyä harmonisoidaan usein EU-tasolla tai muulla yhteistyöllä, mikä helpottaa kaupankäyntiä ja estää kilpailun vääristymiä. Esimerkkeinä voidaan mainita EU:n yleinen tietosuoja-asetus sekä ympäristö- ja rahoitusalan säädökset.